sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Viikonloppu

Vauhdikkaan viikon ja juhlahumuisen viikonlopun kruunaa raitis sunnuntaikävely ja rentouttava bodybalance. Treenin päälle kun nauttii vielä terveellisen iltapalan, niin raukeus on taattu. Väsymyksestä huolimatta purin hieman viikonlopun aikana otettuja kuvia, mikä palautti mieleen monia mukavia hetkiä. Olen kyllä onnekas, sillä ympärillä on valtava joukko mahtavia ja rakkaita ihmisiä.






Lauantaina kävin Timon, Timon veljen ja hänen tyttärensä kanssa fiilistelemässä lähiruokamarkkinoiden tunnelmaa Jyväskylän satamassa sekä Toivolan Vanhalla Pihalla. Markkinatunnelma kiehtoo omalla tavallaan joka kerta ja savukalan tuoksu tuo mieleen suloiset kesäillat. Varsinkin Toivolan Vanha Piha vie hetkessä matkalle menneeseen aikaan. Kaikkeen on taas kerran panostettu täysillä ja sitä oli ilo seurata aurinkoisella terassilla teekupin äärellä.

Illalla vietettiin aikaa mun siskojen kanssa keilauksen ja Tytti-siskon 15-vuotissynttäreiden merkeissä. Keilaradalla saatiin idea myös illan pyjamabileisiin eli tyttöjen hemmotteluiltaan. Laitoin kaikille mun siskoille raidat ja minä sain vastineeksi volyymiripset. Oon taas kerran tosi tyytyväinen Venlan kädenjälkeen. Ripsistä tuli ihanat! Niistä lisää huomenna.



Nyt väsyttää niin paljon, että on ihan pakko mennä sänkyyn. Aamulla pääsen taas Palokan Fysioterapiian Akupunktioon. Voisin kirjoittaa siitäkin jutun jokupäivä.

Hyvää yötä kaikille!

perjantai 19. syyskuuta 2014

Vieraita kahdensadan kilometrin päästä

Vain punaiset perävalot vilahti nurkan taaksen, kun autollinen rakkaita ja läheisiä ihmisiä lähti takaisin kohti Seinäjokea. Tänään oli erityinen päivä, sillä sain viettää sen parhaimman ystäväni, hänen lapsensa ja Nean kanssa. Illalla myös Timo liittyi seuraan. Yksi päivä on liian lyhyt, mutta parempi kun ei mitään. Päivä vietettiin hyvin pitkälti lasten ehdoilla, joten luonnollisesti se sisälsi leikkiä, ulkoilua, pelailua ja lettukestit. Ninniä halusin hemmotella Pasta Carbonaralla, omatekoisella leivällä, raikkaalla salaatilla ja kakulla. Yhtä haikeaa on aina heistä luopua, koska en tiedä milloin seuraavan kerran nähdään, mutta ollaanpahan taas yhtä päivää rikkaampia hyvien muistojemme kera.



Vuokaleipä

3 dl maitoa
11 g kuivahiivaa 
1 tl puhdistamatonta merisuolaa
1 rkl luomuvoita
1,5 dl kaurahiutaleita
5 dl vehnäjauhoja

Lämmitä maito noin 45 asteiseksi ja liota siihen hiiva. Sekoita kaikki ainekset keskenään ja anna kohota noin tunnin verran. Laita taikina voideltuun leipävuokaan ja anna kohota vielä noin 20 minuuttia. Paista 175 asteessa noin 45 minuuttia ja tarjoile kuumana voin kanssa.

Pasta Carbonara

Pastaa
1 paketti pekonia
2 kananmunaa
2 dl kermaa
Pippuria
Valkosipulia
Basilikaa
Parmesania

Keitä pasta ja paista pieniksi leikattu pekoni pannulla valkosipulin kanssa. Valuta pastasta vesi ja huuhtele ne kylmällä vedellä. Laita takaisin kattilaan ja lisää pekonit. Sekoita kerma ja kananmunat kulhossa ja kaada hiljalleen pastan joukkoon sekoitellen. Mausta pippurilla. Annostele lautaselle, laita päälle silputtua basilikaa ja parmesania. 

Vinkki teenjuojille! Osta kaappiin purkki Clipperin pikakahvia. Se on kuulemma aivan tavallisen kahvin veroista, jopa parempaa. Meillä kun ei kahvinkeitintä ole, niin vieraille tarjoillaan tätä Clipperin luomu Arabica kahvia. 

Kahvin kanssa tarjoilin Kinuskikissan Pappilan parempaa kakkua. Reseptin löydät täältä.




 Iltapalaksi paistoin koko porukalle räiskäleitä, joita tarjoiltiin omatekoisen omenasoseen kanssa. Toivottavasti näillä eväillä kotimatka sujuu mutkitta ja olette pian turvallisesti perillä.

Kiitos ihanasta päivästä. Nähdään taas pian!

Proteiinijogurtti lapselle (sisältää arvonnan)



Äidiksi tulon jälkeen huolehdittavien asioiden määrä on ainakin tuplaantunut. Lapsen jokainen kasvuvaihe tuo tullessaan uudet mietinnän aiheet. Ensimmäisen lapsen kohdalla normaalitkin kasvuvaiheet saattavat tuoda huolta ja ahdistusta tullessaan, koska kaikki on uutta ja ihmeellistä. Meillä oli muutama viikko sitten 2-vuotisneuvola ja minulla oli yksi aihe jota jännitin - Kasvu. Nea on ollut vauvasta asti melko pienikokoinen ja kasvanut omilla miinuskäyrillään. Kiinteeisiin ruokiin siirtyessä neiti osoittautuikin melkoiseksi kulinaristiksi ja söi hyvällä ruokahalulla kaiken mitä käteen annettiin. Tilanne kuitenkin muuttui noin puolentoistavuoden iässä, kun oma pippurinen persoona alkoi paljastua. Ruoka ei oikein maittanut, eikä varsinkaan tutusta ja turvallisesta poikkeava. Jokapäivä murehdin Nean kasvua ja mietin mitä olen tehnyt väärin. Tuntui ettei painoa tule yhtään ja samat vaatteetkin menee aina vain päälle. Neuvolassa kuitenkin kaikki näytti hyvältä ja kasvukäyrät kauniin tasaiselta. Äidin huoli oli turha.


Tilanne on alkanut helppottua myös sen myötä kun kommunikointi alkoi toimia. Nykyään Nea osaa itse pyytää, jos nälkä yllättää ruokailuiden välissä ja tietenkin myös kertoa mistä tykkää tai mitä haluaisi syödä. Ihan pelkästään ei kuitenkaan voi neidin vaatimusten mukaan mennä, sillä ruokalista alkaisi nopeasti tuntua melko yksitoikkoiselta: voita, pikkuleipiä, voita, puuroa, voita, mammikoita (mansikoita), voita, mummikoita (mustikoita), voita, makkaraa, voita… Lista on onneksi täydentynyt taas yhdellä uudella välipalalla sillä muutama viikko sitten saatiin maistettavaksi Jacky Juguplus lasten jogurttia ja siitä hetkestä asti sitä on pyydetty päivittäin välipalaksi.




Kotimainen Jacky Juguplus jogurtti sisältää luontaisesti enemmän proteiinia kuin tavallinen jogurtti, sillä se sisältää 26% rahkaa. Siinä on 30% vähemmän sokeria, se on lisäaineeton ja vähälaktoosinen. JackyPLUS valmistetaan Suomessa suomalaisesta maidosta. Makuvaihtoehtoina on lasten suosikit mansikka ja persikka. Joko teillä on maistettu?



Tiesitkö muuten että alle 3-vuotiaat lapset tarvitsevat proteiinia yli 1g painokiloakohden päivässä ja yli 3-vuotiaat noin 1g painoakiloa kohden? Proteiini on lapselle välttämätön ravintoaine. Sitä tarvitaan kasvuun ja kudosten uusiutumiseen. Se antaa myös hiilihydraatteja ja rasvoja paremman kylläisyyden tunteen. Niukka proteiinin saanti myös heikentää yleiskuntoa, koska mm. vastustuskyky, lihaskunto ja ravintoaineiden imeytyminen heikkenevät.


Kerro miten teillä syödään ja osallistu Angry Birds -pehmolelun arvontaan jättämällä kommentti tähän postaukseen. Mitkä ovat teidän lasten suosikit? Onko syöminen helppoa vai ainaista taistelua? Kommentilla olet mukana arvonnassa yhdellä arvalla. Toinen arpa suodaan facebook ja instagram seuraajille. Ilmoitathan kommentissasi kuinka monella arvalla olet mukana, ja kerro sähköpostiosoitteesi jotta voin olla yhteydessä arvonnan voittajaan. Osallistumisaikaa sunnuntaille 28.9 saakka. Onnea arvontaan!

Yhteistyössä Jacky



tiistai 16. syyskuuta 2014

Iloinen arki


Hyvä päivä alkaa onnistuneesta aamusta. Minulla tänään piikityksellä. Kävin elämäni ensimmäistä kertaa akupunktiossa ja se oli paras tekoni pitkiin aikoihin. Olen kärsinyt erityisen kireistä hartia- ja selkälihaksista jo monta kuukautta. Apua olen hakenut hierojalta, hermoratahierojalta, fysioterapeutilta ja lääkäriltä. Hieronta auttaa hetkellisesti. Toisinaan. Hermoratahieronnasta oli apua, mutta viiden kerran sarjahoitona tulee melko tyyriiksi. Fysioterapia on sitten sitä itse ongelman hoitoa ja kiitos seisoo vasta pitkäjänteisen harjoittelun takana, mutta tämän päiväinen akupunktio toi avun heti luokseni. Olo oli mieletön. En muistanutkaan miltä tuntuu kun hartiat lepää rentoina pään alla, eikä jäykistyneinä korvien vierellä.

Neulakammoisena jännitin hieman toimenpidettä, mutta olin valmis tekemään mitä tahansa saadakseni kivut kuriin. Sain Palokan Fysioterapiassa äärimmäisen ammattitaitoista ja ystävällistä palvelua, aivan kuten anoppini oli kehunut. Ensimmäiset neulat tuntuivat hieman ikäviltä ihon läpi mennessään, mutta lopuista osasin jopa nauttia. Kipu hävisi heti kun neula oli paikallaan. Makasin puoli tuntia neuloitettuna. Pelkäsin ajan tuntuvan loputtomalta, mutta kun kaksikymmentäviisi minuuttia oli kulunut, olin aivan varma että aikaa olisi mennyt vasta viisi minuuttia. Keho saavutti miltein täydellisen rentoutumisen. Välillä piti hieman liikutella sormiakin todisteeksi itselle, että todella olin siinä. 

Hoidon päätteeksi Mari teippasi vielä niskani, jotta oppisin pään oikean asennon. Siitä oli oikeasti iso apu. Olen koko päivän kiinnittänyt erityishuomiota niskan asentoon, enkä ole tuntenut mitään kipuja koko päivänä. Ensi maanantaina käyn taas piikiteltävänä, ja sen jälkeen alamme kiinnittämään enemmän huomiota niskalihasten ja sahalihaksen vahvistamiseen.  Olen aivan intona. Vihdoin löysin avun epätoivon partaalle johtaneeseen kipuiluun. En millään malttaisi odottaa seuraavaan kertaan. Suosittelen siis lämpimästi kokeilemaan Akupunktiota, mikäli kärsit kireistä lihaksista!




Olin niin energinen hoidon jälkeen, että ryntäsin lenkkipolulle juoksurattaiden kanssa kotiin päästyäni. Tämä oli iso ero hieronnan jälkeiseen oloon, sillä sen jälkeen olen aina kipeä, uupunut ja päätä koskee. Akupunktiosta ei tule samanlaista lihasarkuutta, päänsärkyä eikä uupunutta oloa. Juoksin rantatiellä ja nautiskelin aurinkoisesta säästä. Nea istuskeli kyydissä lauleskellen, kunnes nukahti juuri ennen kotiovea. Jätin Nean nukkumaan rattaisiin ja aloin valmistaa kalakeittoa. Elämäni ensimmäinen kattilallinen lohikeittoa onnistui hyvin, ja maistui niin pikkuiselle kun isommallekin. 


Mutta päivä sen kun parani. Suihkunraikkaana, energisenä ja iloisena suuntasimme Nean kanssa iltateelle Evelinalle. Tarkoitushan oli jo toistamiseen pitää pienoista kuvauskoulua toisillemme, mutta kuinka ollakaan aika kului kun siivillä ja vasta kuulumiset kerettiin vaihtaa kun piti jo lähteä. Eilen kokeilimme samaa Melinalla, mutta ei. Ei se vaan onnistu. Kun saman katon alle laitetaan viisi blogiäitiä lapsineen ja herkulliset kattaukset, niin eihän siitä voi muuta syntyä kuin tyttöjen lörpöttelyilta. Eihän?

Lähdin Evelinalta erityisen tyytyväisenä tänään. Tämä johtui muustakin kuin hänen herkullisista leipomuksista ja silmiä hivelevästä kodista. Olin onnellinen siitä, että olen vihdoin saanut sen iltateeporukan, joiden kanssa on aina yhtä mukava tavata. Olemme hyvin saman henkisiä, mikä yllättää edelleenkin joka kerta. Välillä tosin huvittaa miten samanlainen maku voi olla niin sisustuksessa kun lasten pukeutumisessa. Toisaalta, ehkä juuri se on syy miksi me ajauduimme yhteen. Kiitos Evelina, Melina, Paula ja Essi, että jaatte näitä ihania hetkiä kanssani!






Nyt saan viettää vielä loppu illan oman kullan kainalossa, mikä kruunaa täydellisen päivän täydellisellä tavalla. Tämä on sitä elämää parhaimmillaan - arjen pieniä iloja!

Mites teidän viikko on lähtenyt käyntiin? Nautitteko aurinkoisista syyspäivistä raittiissa ulkoilmassa vai vilttien alla kotosalla?

maanantai 15. syyskuuta 2014

Takkutukka

Aamulla meidän vuoteeseen kömpi taas eräs takkutukka. Se tyttö hymyili leveästi ja ilmoitti kovaäänisesti "TÄÄLLÄ MINÄ OLEN!". Sitten se sukelsi peittoni alle ja painoin pyöreän poskensa vaste minun poskeani. Tuo pieni tyttö on maailman rakkain ja suloisin, mutta sen tukkaa ei saa kammata. Siihen ei saa koskea, eikä sitä aikanaan saa letittää. Tämän takkutukan äiti oli jo perjantaina päättänyt, että untuvikko saa uuden ilmeen, kunhan kampaajan penkkiin keretään. Viikonloppu vierähti, eikä sunnuntaina neljän aikaan enää yksikään kampaaja ollut työssään. Niinpä tänä aamuna äiti nosti kytkintä varhain ja ajoi Prisman parturiin, sinne minne äkeimpää pääsi.




Pikkuinen pörröpää istahti penkkiin ja suit sait sukkelaa oli ilme aivan uusi. Nyt ei tarvitse tämän äidin enää juosta takkuja selvittämässä. Nyt myös tämä äiti tietää miksi omissa taaperokuvissaan hymyili sen polkkatukan kanssa joka ikinen kerta, eikä muuten syyllistä enää omaa äitiään hiustensa leikkaamisesta.


Eikö ole aika suloinen muutos? 
Minusta Nea on nyt taas paljon isomman tytön näköinen. 

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Naapuripuun omenoista


Olen jo niin monta kertaa viimeisten viikkojen aikana hehkuttanut syksyn ihanuutta, etten kehtaa enää mainita sanallakaan olevani syksyn rakastaja. Tein sen taas. Mehukkaisiin valkeakuulaisiin on kuitenkin palattava, sillä joku jo kyselikin mitä aion tehdä saamistani omenoista. Nyt voin ylpeänä kertoa, että tein elämäni ensimmäistä kertaa omenasosetta ja vieraat pääsivät maistelemaan syksyä kuuman piirakan muodossa.

Omenasoseen tekeminen ei ollut läheskään niin vaikeaa kun luulin. Lisäsin suureen kattilaan 3 dl vettä ja laitoin sen kiehumaan. Samaan aikaan lohkoin 3 litraa omenoita ja heitin kiehuvan veden joukkoon. Etsin kaappista kaikkien purnukoiden ja pakettien takaa vielä yhden kanelitangon. Kiehuttelin omenoita keskilämmöllä, niin kauan että omenat pehmenivät. Lopuksi poistin kanelitangon ja soseutin sauvasekoittimella. Soseeseen voi toki lisätä myös sokeria, mutta minä jätin sen kokonaan pois. Koti täyttyi lapsuuden tuoksuista. Muistan elävästi kuinka mummoni seisoi lieden edellä keitellen omenasosetta ja menusti maailman parasta omenamehua oman pihansa omenoista.

Mitä sinä olet tehnyt syksyn antimista?



Omenapiirakka on muuten varmasti yksi herkullisimmista asioista vaniljajäätelön kanssa mitä tiedän. Höyryävä piirakka on myös helppo ja nopea valmistaa pienemmälläkin varoitusajalla vieraiden makunystyröiden hellijäksi. Viime tiistaina minulle meinasi iskeä pienoinen paniikki, kun tiesin saavani vieraita illalla, mutta muistin etten kerkeäisi kauppaan. Toisaalta myös meidän perheen yritys siirtyä terveellisempään ruokavalioon vei halut ostaa suurta määrää sokeritarjottavaa, joista vieraat söisivät ujosti vain pienen osan ja loppu jäisivät kuitenkin meidän kiusaksi kaappeihin. Katseeni siirtyi omenoihin ja samassa lamppu syttyi. Tietenkin teen kuuman omenapiirakan ja soitan mieheni tuomaan vaniljajädeä töistä tullessaan. Maistuu kaikille ja sopii syysiltaan täydellisesti!


Tämä paineen alle joutuminen tarjosi myös oivan oppimahdollisuuden. Kurkkaa aina ensin kaappeihin, ennen kuin ostat kaupasta mitään. Jep, minun tulee erittäin usein mietittyä etukäteen mitä haluan tarjota vieraille ja teen ostokset sen mukaisesti. Sen sijaan aion jatkossa tarkastella mitä saisin valmistettua kaapeissa olevista raaka-aineista. Näin säästän aikaa, rahaa ja vaivaa. Sopii myös hävikkiviikon teemaan, jota vietettiin tällä viikolla!

Jos haluat tarjoilla vieraillesi piirakan kuumana ja hurmata vieraasi kotoisalla tuoksulla, niin laita piirakka uuniin noin 20 minuuttia ennen vieraiden tuloa. Piirakan valmistukseen menee yhteensä aikaa noin tunti. 

Tällä ohjeella minä tein omenapiirakkani. Se oli takuuvarma ja herkullinen. 

Omenapiirakka

200g voita
1,5 dl tummaasokeria / valkoistasokeria
3 dl jauhoja
1 muna
0,75 dl maitoa
1 tl leivinjauhetta
0,5 tl aitoa vaniljaa
3 omenaa

Päälle Cayloninkanelia ja täysruokosokeria (Intiaanisokeria).

Huom! Kaneleissa on eroja. Cayloninkaneli sisältää vain vähän kumariinia verrattuna kaupoissa myytävään kassiakaneliin. Kumariini on maksalle haitallista ja, jo teelusikka kassiakanelia päivässä on maksimimäärä minun kokoiselle ihmiselle. Minä vaihdoin kanelini vuosia sitten, kun kuulin näistä kumariinin haittavaikutuksista. Kaneli on kuitenkin hyvää ja parhaimmillaan terveystuote. Se sisältää runsaasti antioksidantteja, folaattia, betaiinia, K-vitamiinia sekä kivennäisaineita. Tarkistappa kanelisi jo tänään!

Sitten valmistusohjeisiin:

Sekoita sulavoi sokerin kanssa. Sekoita jauhot sekaan pienissä osissa. Ota desi taikinaa sivuun myöhempää käyttöä varten. Lisää muna, maito, leivinjauhe ja vanilja. Sekoita käsin taikina tasaiseksi ja lisää voideltuun vuokaan. Taikina on valuvaa, joten älä säikähdä. Lisää omenat taikinan päälle ja ripottele sokeri, kaneli ja sivuun laitettu taikina. Paista piirakkaa uunissa noin 30 minuuttia 200 asteessa.

Aijai, ihan vesi rerahti kielelle. Taidan heti leipoa luomupiirakan perheelleni vietäväksi. Minä saan siitä ilosta huumaavan tuoksun kotiin, joka sopii sunnuntaipäivään paremmin kuin hyvin!