tiistai 22. heinäkuuta 2014

Päivä Lahemaalla: Sagadi, Vihula ja Altja

Visit Estonia lähetti perheemme neljän päivän aktiivilomalle Lahemaalle ja Pohjois-Viroon. Heräilemme parasta aikaa Lahemaan kansallispuistossa sijaitsevasta Sagadin kartanosta. Aurinko paistaa pilviharjosen lävitse huoneemme valkoisiin kaarioviin. Olo on taas energinen ja ajatukset alkavat siirtyä eilisestä tähän päivään. Matkan järjestäjä on tehnyt loistavaa työtä laatiessaan matkasuunnitelman meidän perheelle. Kokemuksia ja elämyksiä ei lomasta puutu, ja sehän sopii meille!

Tarkoituksena oli kirjoittaa teille matkakertomusta jo eilen illalla, mutta kartanohotellin valkoiset lakanat ja muhkeat tyynyt veivät kevyesti voiton. Vilkaistaampa nyt hieman eilisen päivän tapahtua.

Matkustaminen 




Matka taittui kätevästi Helsingistä Viroon Tallinkilla. Kahden tunnin mittaisella matkalla nautimme runsaasta aamiaisbuffeesta, leikimme laivan Tivoli-huoneessa ja katselimme ohi lipuvia aaltoja laivan kannella. Lähdimme matkaan omalla autolla, mikä teki matkustamisesta vieläkin miellyttävämpää ja kulkemisesta Virossa helpompaa.

Lapsen kanssa matkustaessa laiva on varmasti paras tapa siirtää perhettä paikasta toiseen. Laivat tarjoavat jo itsessään niin monenlaista tekemistä ja nähtävää, että matkan taittumista tuskin huomaakaan. Toisaalta jo pelkkä laivamatka on monelle pienelle suuri elämys.


Majoittuminen Sagadin kartanoon






Tallinna on meidän perheelle enemmän tai vähemmän tuttu, mutta Viron maaseudulla emme ole aiemmin lomailleet. Ajoimme Tallinnasta Sagadiin hyvää moottoritietä pitkin noin tunnin verran, kunnes saavuimme keskelle asfaltoitua metsätietä. Aluksi olimme hieman ihmeissämme, koska tuntui uskomattomalta että näiden metsien ja peltojen keskeltä löytyisi ylipäätään yhtään mitään. Rohkeasti jatkoimme ajamista navigaattorin ohjaamana. Ympärillä oli niin rauhallista ja kaunista, vain peltoa ja metsää silmän kantamattomiin. Pian saavuimme viehättävään kartanomiljööseen. Edessämme seisoi upea Sagadin kartano ja sen valloittava ympäristö. Nurmikenttää ympäröi kartanon sivurakennukset: hotelli, hostelli, metsämuseo, luontokoulu, pieni puoti, kesäkahvila ja upeat ruusutarhat. Kartanon päärakennuksen takana oli romanttinen lampi kesän kuumuudesta villiintyneenä, mutta silti niin kaunis. Täällä jos jossain mieli lepää.

Lounas Sagadin kartanossa




Ohjelma-aikataulumme on melko tiuhaan rakennettu, joten suuntasimmekin heti kirjautumisen jälkeen hotellin ravintolaan lounaalle. Pieni ravintola toisessa kerroksessa oli vielä tähän aikaan melko rauhallinen. Meidän lisäksi ruokailemassa oli vain yksi seurue, joten saimme vapaasti valita mieleisemme pöydän ravintolan toiselta laidalta. Itse en kerennyt tarkkailemaan ruokalistaa kovinkaan tarkasti, mutta jokaiselle löytyi vaivattomasti syötävää. Lapsille oli tarjolla perinteisempiä lasten annoksi; nakkeja, lihapullia ja kananugetteja. Minä tilasin itselleni kanaa ja yllätyin positiivisesti, että kanan seuralaisena olikin pelkästään paistettuja kasviksia. Timo taisi tila ankkaa, jonka lisukkeena tarjoiltiin myös paistettuja kasviksi. Tätä toivoisin harrastettavan useammissakin ravintoloissa. 

Jälkiruoaksi tilasin neljä käsintehtyä konvehtia, Timo testasi porkkanakakkua ja Nea jätskiä. Suklaat oli herkullista ja koristeltu kauniisti kukilla. Porkkanakakkukin sai kehut, mikä on sikäli ihme, sillä Timo itse sattuu olemaan porkkanakakkumestari. Nea kaivoi jäätelöstään karkit ja me hoidimme loput. 

Ravintolasta jäi mukavat fiilikset. Palvelu oli hyvää ja ruoka maistui. 

Minigolfia Vihulan kartanossa








Tyytyväisinä mahat pullollaan hypättiin taas autoon ja ajettiin Vihulan kartanoon minigolfaamaan. Lahemaalla on kolme kaunista kartanoaluetta, joista Vihula on yksi ja majapaikkamme Sagadi toinen. Kolmatta en nyt juuri muista, mutta näihin kartanoihin järjestetään valmiita pakettimatkojakin. Vihulan kartanoalue oli myös hyvin kaunis ja rauhallinen. Jäimme pelin jälkeen hetkeksi kuuntelemaan kosken kuohuntaa ja sirkkojen sirinää.  

Itse pääasia jonka takia Vihulan kartanolle menimme oli minigolf. Kartanoalue tarjoaa paljon muutakin aktiviteettiä, mutta kiireisen aikataulun vuoksi meidän vierailumme jäi yhteen peliin. Kuvista voittekin sitten päätellä kuka pelin voitti, joten ei siitä sen enempää.

Minigolf-alue oli hauskasti rakennettu Baltian maiden muotoiseksi. Jokaisen yksittäinen rata oli rakennettu jonkun nähtävyyden pienoismalliksi ja sen historia oli kerrottu tekstein. Lapset oli otettu hyvin huomioon täälläkin, joten heillekin oli tarjolla omia pikkumailoja. Vihulan minigolf oli viihtyisä paikka, viihtyisässä ympäristössä.

Pyöräilyretki Altjaan









Vihulasta palasimme takaisin Sagadiin, mutta heti vaatteiden vaihdon jälkeen lähdimme pyöräilemään kohti Altjan kievaria. Matkaa Altjaan tulee noin 6 km suoraa metsätietä. Aluen on luonnonsuojelualuetta, josta lähtee useita luontopolkuja ja oppipolkuja erisuuntiin. Olisin varmasti kiinnostunut myös niistä, jos olisimme olleet kahden.

Pyöräily pitkin Lahemaan maaseutua metsän keskellä oli todella rentouttavaa. Metsä tuoksui huumaavalle ja toi mieleen monet lapsuuden kesät. Linnut lauloivat, aurinko paistoi puiden välistä ja ilma tuoksui raikkaalle. Taaskaan ei ketään muita kuin me kolme. Sitten saavuimme Altjan kievariin. Suloinen ruokokattoinen trahteeri metsäkylän keskellä. Muutamia seurueita meidän lisäksemme oli tullut illalliselle. Joukko lapsia kiikkui pihapiirin suuressa keinussa, niin että nauru raikasi kievarin terassille. Idyllinen paikka tarjosi Viron perinneruokia asiaan kuuluvista saviastioista. Ruoka ja juomat olivat todella edullisia, vain muutamia euroja. Timo söi alkupalaksi silavaleivän ja pääruoaksi possupaistin. Liha oli kuulemma mureaa ja hyvää, mutta silavaleipä jäi pöydälle. Minä tilasin ison kulhollisen perunankuoria ja suolaheinäkeittoa. Perunankuoret hävisivät kiposta alta aika yksikön, kun kulhollani kävi niin pieniä kun isojakin sormia. Nealle tilattiin suuri lettu mansikkahillolla, ja se on varmasti sanomattakin selvää että jokainen pala tuli syödyksi.

Illallisen jälkeen lähdimme polkemaan takaisin kartanolle. En oikein löydä edes sanoja kuvaamaan sitä, miten mahtavaa pyöräily peltojen keskellä oli. Ajoimme useita kilometrejä värään suuntaankin, mutta hymyssä suin käänsimme pyörän keulat kiertotien kautta oikeaan suuntaan ja jatkoimme matkaamme takaisin Sagadiin. Tulemme aivan varmasti hyödyntämään polkupyörävuokraamoja tästä edes muillakin matkoillamme, niin mukavaa se oli.

Rentoutuminen Sagadi kartanossa



Heti hotellihuoneeseen päästyämme Nea kipusi sänkyynsä ja jäi nukkumaan. Avasin suuret ovet hotellin sisäpihalle, jotta tuuli pääsisi vilvoittamaan huonetta avoimista ovista. Takapihalla oli levollinen tunnelma. Yksi istui yöpaidassa teetä hörppien, toinen luki kirjaa aamutossuissa ja kolmas istui seurueineen rupattelemassa. Aurinko laski hitaasti ja linnut lailoivat edelleen. Päätin selailla ottamiani kuvia, mutten pakottanut itseäni kirjoittamaan. Annoin kerrankin itselleni luvan olla.

Tälle päivälle on taas runsaasti mukavaa puuhaa tiedossa. Pääsemme kuulemaan Sagadin kartanon historiasta, vierailemme Rakveren poliisimuseossa ja linnakkeella, rentoudumme Aqva Spassa ja majoitumme Toilan kylpylään. Niistä lisää seuraavassa postauksessa.

sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Perheloma Lahemaalle ja Pohjois-Viroon: Matkasuunnitelmia




Tänään saatiin maistaa Suomen kesää parhaimmillaan. Ensin aurinko porotti kirkkaan siniseltä taivaalta ja mittari paukkui hellelukemissa. Ihan yhtäkkiä alkoikin sataa vettä kun saavilla olisi kaatanut. Ukkonen jyrisi niin että lasit helisivät astiakaapissa. Eikä tämä muuten ollut sarkasmia, rakastan ihan oikeasti sadetta! Nyt ilma on leuto ja raikas. Takaterassin pihakalusteet ovat litimärkiä, muuten varmstikin istuisin ihailemassa auringon laskua ja selailemassa Viron matkailusivustoja.

Lähdemme maanantaina kukon laulun aikaan ajamaan kohti Helsingin Länsiterminaalia. Nautimme aamiaista kaikessa rauhassa laivassa, kunnes saavumme Tallinnaan. Siitä suuntamme autolla kohti kaunista Sagadin kartanoa, jossa vietämme ensimmäisen yömme. Seuraavat kaksi yötä vietämme Toilan kylpylässä, pienessä historiallisessa kylässä. Luvassa on kartanokierroksia, pyöräilyä Lahemaan kansallispuistossa, vierailua vuohitilalla, mäkiautoilua seikkailupuostossa, museoita, nähtävyyksiä ja rentoutumista kylpylässä. Näistä kuulette lisää ensi viikon aikana.

On todella mahtavaa nähdä Virosta muutakin kuin Tallinna ja enemmän kuin yksi päivä, vaikka ei niissäkään mitään vikaa ole. Vietin alkuvuodesta ihanan miniloman Tallinnassa perheeni kanssa. Meille jäi silloinkin todella hyvä ja positiivinen kuva Viron matkailusta. Tulimme siihen tulokseen, että Viro onkin yksi parhaimmista minilomakohteista sijaintinsa ja monipuolisuutensa vuoksi.

Viro on loistava matkakohde myös lapsiperheille ja siihen löydätkin helposti vinkkejä Visit Estonian -sivuilta. Sivusto on Suomen kielinen ja sen avulla on näppärä luoda matkasuunnitelma oman mielen mukaan. Kannattaa myös olla suoraan yhteydessä matkauiluneuvojiin, sillä sitä kautta saat aivan varmasti vastaukset kiperimpiinkin kysymyksiin. Me olemme jo nyt erittäin tyytyväisiä jouhevaan toimintaan ja ystävälliseen palveluun.

Oletko vieraillut Lahemaalla tai Pohjois-Virossa? Millaisia kokemuksia tai vinkkejä antaisit meille?

torstai 17. heinäkuuta 2014

Tiskirätin paikka

Kuinkahan monta harmaata hiusta olen saanut katsoessani surkean näköistä tiskirättiä keittiöhanan päällä? Aivan liian monta. Olen pohtinut ja pähkäillyt pääni puhki mikä olisi paras paikka tuolle märälle rätille, jota ilman en kuitenkaan voisi elää. Olen sullonut sen kuivauskaappiin, ripustanut roskiksen reunalle ja taitellut tiskialtaan nurkkaan. Aina se lopulta päätyy hanan päälle ja ohimoani koristaa taas yksi uusi hopean hohtoinen hius.

Epäesteettisyyden lisäksi hanan päällä roikkuva rätti tuntuu epähygieeniseltä. Milloin on märän rätin kulma kattilassa tai lasin reunalla. Etkä koskaan pääse livahtamaan keittiöön ilman, että se jo toivottaa sinut isosti tervetulleeksi heti kun villasukan kärki edes hipaisee keittiön lattiaa.


Lapsuudenkodissani keittiöliinan paikka oli nätisti hanan vieressä. Valkoisella pinnoitteella päällystetty metalliteline roikkui kahden ruuvin varassa kaakeleiden saumassa. Kyselin rautakaupoista vastaavanlaista rättitelinettä, mutta aina sain vastaukseksi pään pyörittelyä. Epätoivon partaalle ajautuessani aloin googlettaa hakusanoilla: rättiteline, rätti tiskihanan päällä ärsyttää, missä säilyttää tiskirättiä ja tiskirätin paikka, kunnes eteeni sattui parasta käyttödesignia ikinä!


Magneetilla kiinnitettävä keittiöliinateline kotimaiselta design-brändiltä. Kuulostaako liian hyvältä? Ehkä, mutta se on olemassa! Ryhmältä lahjakkaita designereita syntyy ideat todellisiin tarpeisiin ja siitä Magisso-tuotteissa onkin kyse. Ne ovat uniikkeja toiminnaliisuudeltaan, muotoilultaan ja käyttäjäystävällisyydeltään, siksi ne ovat saaneet myös alan arvostetuimpia palkintoja. Olet varmasti törmännyt joskus Magissonin hauskan malliseen kakkulapioon, mutta tiesitkö tästä keittiöliinatelineestä?



Minun keittiörättiongelmani on nyt ratkaistu. Voi miten iloiseksi Magisso minut tekikään patentoidulla keksinnöllään. Myös joku teistä saattaa saada paremmat yöunet tänään, koska yksi onnekas voi voittaa kyseisen keittiöliinatelineen itselleen. Tuote on valmistettu ruostumattomasta teräksestä, se kiinnitetään tiskialtaaseen magneteilla ja on saatavilla suoralla tai kaarevalla sangalla.

Osallistu arvontaa jättämällä kommentti tähän postaukseen. Blogini lukijoiksi liittyneet lukijat ovat etuoikeutettuja kahteen arpaan, joten mainitsethan kommentissasi arpalippujen määrän. Muistathan myös jättää sähköpostiosoitteesi, jotta voin olla yhteydessä voiton osuessa kohdallesi. Arvonta suoritetaan sunnuntaina 27.7. 2014. Onnea arvontaan!

Arvonta suoritetaan yhteistyössä Magisson kanssa.




tiistai 15. heinäkuuta 2014

Kovaa treeniä ja rahkaa - parhautta!

Olette varmasti huomanneet, ettei blogissani ole näkynyt treenijuttuja pitkään aikaan, eikä muuten terveellisiä reseptejäkään. Toisin oli asiat noin puoli vuotta sitten kun blogini muistutti lähinnä treeniblogia. Treenaaminen oli arkipäivää ja terveelliset elämäntavat itsestäänselvyys. Mitä sitten tapahtui? En todellakaan tiedä!


Treenaaminen ei kiinnostanut enää tippaakaan ja sana luomu aiheutti yhä useammin kylmiäväreitä. Keksin aina hyvän tekosyyn olla treenaamatta ja aina yhtä hyvän syyn herkutella. Vieläkään en tiedä mistä tämä suunnanmuutos johtui, koska olenhan aina ollut kovin sporttinen. Terveelliset elämäntavatkin on jo vaippaiässä opittuja. 


Muutamia viikkoja olen nyt pyöritellyt mielessäni ajatusta, josko sitä nostaisi takamuksensa sohvalta ja lähtisi hikoilemaan. Usein ajatus haukotutti, mutta päätin pitää sen kuitenkin mielessäni. Ihan kaiken varalta vain. 

Joitakin kertoja kävin kokeilemassa lempi tuntejani, mutta aina tulin siihen tulokseen etten halua nähdä viimeisiä hetkiäni läähättäen muiden perässä. Aina muutaman tahdin jäljessä muista. Minunhan pitäisi olla se eturivin tyttö, joka into piukeena pomppii ohjaajan edessä näyttäen suuntaviivaa, kun uuden ohjelman kolmas biisi on päässyt unohtumaan. Olenhan minä sentään Personal Trainer itsekin.


Tänään tapahtui taas jotain mitä en osannut odottaa näin pian. Makoilimme lähirannan apilaniityllä pidellen tiukasti tavaroista, ettei uhmakas tuulenpuusta heittelisi niitä pitkin niittyä. Tuuli laantui, joten avasin Me Naiset Sport -lehden. Aloin lukea juttuja ääneen ja huomasin innostuneeni. Kyselin lukemani ohella Timolta koska hänen pitäisi lähteä varaamalleen Body Combat -tunnille, hetkeäkään miettimättä että voisinhan minäkin lähteä mukaan. Hetkinen, sittenhän se ajatus iski mieleeni kun salama kirkkaalta taivaalta. Minäkin tulen!



Kauhun sekaisin tuntein otin puleimen käteen ja varasin lapsiparkin 18.30 samalle illalle. Lähetin ystävälleni treeniselfieitä tsemppauksen toivossa ja kerroin pelostani kuolla tuolle tulevalle tunnille. 


Rakkaan ystäväni tsemppien saattelemana saavuin vapisevin jaloin ryhmäliikuntasalin nurkkaan ja toivoin ettei minun tarvitsisi juosta kesken tunnin ulos viereisestä ovesta. Musiikki alkoi soida ja ensimmäiset alakoukut tuntuivatkin yllättävän hyvältä. Treeni kulki mukavasti, hymy oli huulilla ja huomasin etten todellakaan ole niin huonossa jamassa kun olin antanut itseni ymmärtää. Vielä kahdeksannessakin biisissä hymy oli korvissa ja tsemppi päällä. Vilkuilin peilistä vähän väliä eturivissä treenaavaa miestäni, josta sain valtavasti lisäenergiaa. Loppu venyttelyjen aikana olin edelleen innoissani, enkä edes muistanut miten vietävästi pelkäsin ennen tuntia. 

Treenin jälkeen maistui tölkillinen kookosvettä, suihku ja kulhollinen rahkaa marjoilla ja hedelmillä.  Kyllä nyt kuulkaas on homma niin, että tämä tyttö on täällä taas!



Huomenna lähdenkin vaihteeksi reippailemaan Asuntomessuille, kun tämä rakas ystäväni saapuu siskonsa kanssa tänne Jyväskylään ideoita hakemaan. Viime näkemisestä onkin ihan liian kauan aikaa, vaikka puhelimen päässä rupatellaankin useita kertoja päivässä. Loisto päivä tiedossa siis!

sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Uimisen ihanuus

En ole yhtään helteiden ystävä, mutta tänään nautin aurinkoisesta illasta ja lämpimästä järvivedestä. Mieleeni tuli muisto kuumasta kesästä kolmen vuoden takaa, jolloin uitiin aamusta iltaan. Poljettiin pyörällä aurinkoisia hiekkateitä järvelle ja pulahdettiin vilvoittelemaan.


Liian harvoin olen kastanut varpaani sen kesän jälkeen. Mitä enemmän vuosia kertyy, sitä mukavuudenhaluisemmaksi tulen. Tänään vasta muistin miten ihanaa ja virkistävää uiminen omassa lähirannassa oikeastaan onkaan.

Toivottavasti saamme nauttia lämpimistä vesistä vielä pitkään. 

Olethan sinä jo uskaltautunut uimaan?

Nautinnollista finaalipeliä kaikille!