perjantai 1. elokuuta 2014

Muistutus huomisesta Blogikirppiksestä



Hyvää iltaa! Nyt alkaa jo hieman jännittää, kun huomenna pärähtää käyntiin Jyväskylän Blogikirppis. Olen valmistellut tätä tapahtumaa heinäkuun ajan, ja täytyy myöntää että huomenna huokaisen helpotuksesta. On aivan mahtavaa että näin suuri joukko paikallisia bloggaajia innostui ideastani ja saapuu huomenna paikalle myymään tarpeettomiksi jääneitä tavaroitaan. Osa kävikin jo tänään laittamassa pöytäänsä myyntikuntoon, enkä malttanut olla kurkistamatta mitä heidän pöydistään löytyy.


Pöytien tarjonta näytti monipuoliselta, sieltä löytyi hyväkuntoisia aikuisten ja lasten vaatteita, käsitöitä, sisustustavaroita ja leluja. Tämän kaiken lisäksi meillä on myös myynnissä entisen Katriinan Kaupan rekvisiittaa ja kalustoa. Niin hyvää tavaraa, että pääsin myyntihommiin jo tänään. Älkää kuitenkaan huolestuko, sillä myytävää on rutkasti vielä huomisellekin!


Mukana kirppistelemässä on myös Harjun Paperi pirteiden paperitavaroidensa kanssa. Himoitsin Nean huoneeseen puussa roikkuvia paperipalloja, enkä varmasti malta olla huomenna ostamatta niitä. Sisääntulon somistus on myös heidän käsialaansa.

Käytävän päästä suurien vihreiden ovien edestä löytyy monille jo varmasti tutuksi tullut Kimperi. Heidän Outlet-pisteeltä voit tehdä värikkäitä löytöjä loppukesään ja syksyyn.


Pidemmittä puheitta toivotan kaikki tervetulleiksi Blogikirppikselle huomenna lauanataina klo 11, osoitteeseen Sorastajantie 1. Osaat varmasti paikalle, jos löydät itsesi Seppälässä sijaitsevan Tokmannin pihaan. Suuntaat vain katseesi kohti taivasta ja tulet kuulemaan naurun rätkätystä. Todennäköisesti suuren portaikon yläpäässä näet iloisia kirppistelijöitä, joten ota askeleesi kohti kakkoskerrosta. Muistathat tulla automaatin kautta, koska tapahtumassa käy maksuvälineeksi ainoastaan käteinen ja Mobile Pay.

Menkäähän nyt nukkumaan, että olette huomenna shoppailukunnossa. Kauniita unia kaikille!

torstai 31. heinäkuuta 2014

Millä rattailla Floridaan?



Tämän kesän kotimaan ja ulkomaan matkailuista on nyt palauduttu, joten voi huoletta siirtää ajatukset  talven matkailuun. Kerroinkin että olemme koko perhe lähdössä marraskuussa Floridaan kahdeksi viikoksi. Matkaliput on nyt ostettu, talovaraus tehty ja passit odottavat noutoaan R-kioskilla. On kuitenkin yksi asia mikä vielä askarruttaa, nimittäin neidin matkamenopelit. Omistamme tällä hetkellä ihan oikeasti maailman huonoimmat rattaat, jotka ostettiin viime syksynä hätiköidysti. En edes tiedä minkä merkkiset ne ovat, koska sekin on jo kulunut ajat sitten rungosta pois.

Vanhoilla rattailla jopa Disney Worldin, Sea Worldin, Universal Studion, Busch Gardenin ja Discovery Coven kiertäminen olisi ollut pahin painajaiseni. Kaukana hauskanpidosta. Emme kuitenkaan halua pilata tätä matkaa yksien rattaiden vuoksi, joten nyt jos koskaan on oikea aika hankkia uudet. Ensin ajattelimme ostaa ne täältä Suomesta, mutta sitten tajusin että meidän ehdottomasti kannattaa hankkia ne vasta reissusta. Voimme toki tilata ne jo ennakkoon, että ovat valmiina odottamassa kun saavumme, mutta ensin on selvitettävä mitkä ovat tämän hetken ykköset.

Olen lukenut paljon kehuja Bugaboo bee + matkarattaista ja ihana Amy Amerikasta ylistää Baby joggereita. Toiveenamme olisi löytää ketterät ja kevyet matkarattaat, joiden kuljettaminen olisi mahdollisimman helppoa paikasta toiseen. Niissä pitää pystyä nukkumaan, joten istuimen selkänojan on  mentävä makuuasentoon asti. Kuomun tulisi suojata lasta mahdollisimman hyvin säällä kun säällä ja valjaiden pidellä pahimpanakin päivänä äänekkäästi rimpuilevaa kaksivuotiasta. Tietysti myös suuri tavaratila on plussaa, koska olemme menossa Orlandon Outlettiin. ;)

Osaisitko kertoa kokemuksia tai suositella jotain?

tiistai 29. heinäkuuta 2014

Tyttöjen ilta

Kello läheni kahta kun lopettelimme hommia blogikirppispaikalla. Ajelin hakemaan Neaa ja mietin 2-vuotiaan tyttäreni uhmaiän alkutaivalta. Eilisten raivokohtausten uuvuttamana ajattelin keksiä meille jotain hauskaa illaksi. Halasin ja rutistin tyttöä ja kuiskasin hänen korvaansa miten paljon häntä rakastan. Kaikista niistä raivokohtauksista ja oikutteluista huolimatta aion pysyä rauhallisena ja osoittaa rakkaudella asiat, joita haluan hänelle kertoa. Hän ei ehkä kuuntele minua nyt, mutta jonain päivänä kärsivällisyyteni ja rakkaus näkyy hänessäkin. Jotain olen saanut jo aikaankin, kun jokaisten itkupotkuraivareiden jälkeen neiti tulee itse luokseni ja nöyrästi toteaa "ankeeksi". Se on jotenkin tosi hellyyttävää.

Ajoin Harjun paperiin hakemaan suloisia paperiastioita illaksi. Pitäähän tyttöjen iltana kaiken olla viimeisen päälle laitettua. Nappasin kiireellä mukaani muutamia kuppeja ja paperipillejä. Jatkoimme matkaa kauppaan ostamaan leffaevästä. Kun kaikki alkoi olla valmista, niin oli aika valita elokuva. Minä käynnistin Apple storen ja Nea teki päätöksensä. Nyt kaikki oli valmista tyttöjen leffailtaa varten.

Leffaeväinä meillä oli tuoreita mansikoita ja mustikoita kermavaahdolla. Kaikki muu oli Nean ykkösherkkuja eli pähkinöitä, jogurttirusinoita ja -banaanilastuja sekä vichyä. Ai niin, paitsi minun lapsuuden suosikkini Doris -keksit.



Yllätyin miten hyvin 2-vuotias jaksoi katsoa elokuvan. Nea on normaalisti todella vilkas. Kiipeilee joka paikkaan ja hyppii kaikkialta. Nyt hän istui kiikussa katselemassa elokuvaa, no makoilikin välillä, mutta kuitenkin. Oikeastaan hänen leffavalintakin osui aika kohdilleen, Rooster Doodle-doo oli helposti pikkulastenkin seurattavissa.




Juuri kun kaikki oli syöty ja elokuva alkoi päättyä, niin juhlat vasta alkoivatkin. Lauma kuokkavieraita ryntäsi osingoille ja laittoi tarjoitulupöydän aivan sekaisin. Katsokaa nyt ketkä halusivat mukaan!






Ihana tuo lapsen mielikuvitus. Oli hauska seurata Nean leikkejä uusilla Schleichin maatilaneläimillä. Nuo ovat muuten ihan parhaita eläinhahmoja. Ne ovat todella aidon näköisä ja laadukkaan oloisia. Osaavat muuten juhliakin! ;)

maanantai 28. heinäkuuta 2014

Helposti vaihtuva tyyli olohuoneeseen

Monien epäonnistuneiden ideoiden ja lukuisten suunnitelmapiirrosten jälkeen vihdoin keksin mitä olohuoneen sohvan yläpuolelle laitetaan. Ostin neljä valkoista taulun kehystä, kaksi pienepää ja kaksi suurempaa. Leikkasin Marimekon kangkaasta sopivan kokoisia paloja ja pyysin Timoa ripustamaan taulut seinälle. Tällä yksinkertaisella idealla saamme nyt helposti muunneltua olohuoneen yleisilmettä.

Ensin kehyksiin päätyi Aino-Maija Metsolan pirteä Akankaali-kuosi, johon hän sai innoituksen prässätyistä kukista. Kankaassa on käytetty paljon pirteitä värejä, jonka vuoksi se sopii hyvin olohuoneen kesäilmeeksi. 





Äidin vintillä penkoessani törmäsin yhteen Marimekon tunnetuimmista klassikoista. Maija Isolan Lokki on yksinkertaisuudessaan niin upea, että minun oli aivan pakko saada se olohuoneeseemme. Mitäs tykkäät tästä?


Seuraavaksi pitäisi löytää huoneeseen sopiva matto. Meidän olohuone on melko pitkän mallinen, joten joudumme varmasti hankkimaan useamman. Elokuussa saamme tilaamamme nojatuolin ikkunan viereiseen nurkkaan, mikä taas selkeyttää kokonaisuuden tarkastelua. Miten voikaan olla näin vaikea löytää sopivaa mattoa, mikä miellyttäisi silmää ja sopisi tähän tilaan. 

Maton lisäksi haluaisin olohuoneeseen vielä sohvapöydän tai sivupöydän, jonkun siron ja käytännöllisen. Haluaisin hankinnoissani panostaa nyt laatuun ja ajattomuuteen, joten en pidä kiirettä sen kanssa. Etsin rauhassa mieleisen ja teen lopullisen päätöksen yhdessä Timon kanssa harkiten.

Mitä mieltä olet tauluista? Kumpi tyyli on enemmän sinun makuusi?

sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Magisso-arvonnan voittaja!




Magisso-arvonta on nyt päättynyt. Arpaonneaan kokeili tällä kertaa lähes 150 rättiinsä kyllästynyttä, mutta valitettavasti vain yksi sai ratkaisun ongelmaansa tämän arvonnan myötä. Loput voivat toki tilata  liinatelineen itselleen vaikkapa täältä

Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille ja suuret onnittelut Ompulle voiton johdosta!

Viimeiset kappikatsaukset

Blogikirppis lähestyy. Viikon päästä kokoonnumme bloggaajajoukon ja muiden myyjien kanssa Sorastajantielle kierrättämään itsellemme turhaksi jääneitä tavaroita. Toivotaan että ilmat suosii, eikä olisi ihan näin kuuma, sillä vanha kivirakennus pitää lämmön tehokkaasti sisällään.

Eilen vietimme koko päivän äidin kanssa tuolla kirpparitilassa järjestellen tavaroita myyntikuntoon. Reilun kymmenen tunnin urakalla saimme onneksi kaiken tehtyä, vaikka keskipäivän paahde oli vähällä tukahduttaa meidät. Pieni tauko oli paikallaan sademyräkän aikaan. Seisoin hetken oviaukolla ihaillen sadetta ja nauttien tuulen puuskista. Sen voimalla jaksoi taas painaa eteenpäin.


Soitimme iPadista koko urakan ajan yhtä ja samaa kappaletta. Saatatte pitää meitä nyt hulluina, mutta tähän kappaleenseen ei kyllästy koskaan, ei edes sadannen soittokerran jälkeen. Työnteko äidin kanssa on aina yhtä hauskaa. Olemme Katriinan Kauppojen elinkaaren aikana tehneet yhtä sun toista yhdessä ja uurastuksesta huolimatta minulla on vain hyviä muistoja yhteisistä työpäivistämme. Olemme molemmat hyvin kiireisiä, joten nämä hetket ovat ainutlaatuisia ja tärkeitä.


Tänään aloitin aamuni kaappikatsauksella. Olen jo vuosia elänyt ajatuksella, etten halua säilöä kaapeihini mitään tarpeetonta. Minun ei ole vaikea luopua tavaroista, sillä kaappien hyvä järjestys antaa lisää tilaa hengittää. Olen vähitellen myös siirtymässä ajatukseen rakentaa pysyvää sisustusta ja vaatekaappia, mikä tarkoittaa sitä että hankin vain aitoja, ajattomia ja kulutusta kestäviä asioita. Aivan kuten ihmissuhteissanikin arvostan aitoutta ja kestävyyttä. Panostan mielelläni asioihin, joilla on merkitystä.

Nea tulee pian kotiin ja sitä olenkin odottanut jo aamusta asti, kuin kuuta nousevaa. On ollut avartavaa viettää viikonloppua yksin ja pohtia asioita, mutta mikään ei voita rakkaiden läsnäoloa. Timoa joudun odottamaan vielä viikon verran, mutta eiköhän me tytöt pärjätä. Kävin muuten Minttu-siskoni kanssa perjantai-iltana elokuvissa katsomassa elokuvan Tähtiin kirjoitettu virhe. Suosittelen elokuvaa teillekkin, sillä se muistuttaa siitä, miten tärkeä on nauttia elämän jokaisesta pienestä hetkestä.

Arvon illalla teille lupaamani Magisson keittiöliinatelineen, joten jos et vielä osallistunut arvontaan, niin sinulla on vielä pieni hetki aikaa.

Ihanaa sunnuntaipäivää kaikille!

perjantai 25. heinäkuuta 2014

Pohjois-Viro: Kohtlan kaivospuisto ja Kiviõlin seikkailukeskus

Tosi outoa istuskella yksin pihamme takaterassilla, kun eilen vielä ajelimme kolmestaan pitkin Pohjois-Viron peltoja. Illalla kun saavuimme kotiin Timo heitti matkalaukustaan vaatteet pyykkikoriin ja keräsi pyykkinarulta puhtaat takaisin matkalaukkuun. Aamulla ennen kello kahdeksaa olin jo viemässä häntä juna-asemalle. Tällä hetkellä Timo on luultavasti lentokoneessa matkalla Floridaan.  Minunkin pitäisi istua siellä juuri nyt, mutta matkani peruuntui Nean hoitokuvioiden vuoksi. En ole kuitenkaan harmissani tästä peruuntumisesta, koska koko perheelle on jo ostettu lentoliput marraskuulle. Silloin vietämme kaksi viikkoa Floridassa Timon perheen kanssa. Tämän kertainen reissu oli Timon työmatka, joten olisin joutunut viettämään päivät yksinäni. Marraskuun matkalle onkin sitten päinvastoin suunniteltu yhtä jos toista huvittelua.

Palataan vielä kuitenkin hetkeksi Viron matkan pariin, koska viimeisen päivän kuulumiset on vielä kertomatta. Torstaina eli paluupäivänä heräsimme varhain hotellin aamiaiselle. Pakkasimme laukut ja lähdimme huristelemaan kohti Kohtlan kaivospuistoa.

Kohtlan kaivospuisto










Kohtlan Kaivoksen ovet olivat vielä suljettuina kun saavuimme paikalle, mutta hyvin charmanttina meitä odoteltiin jo kaivoksen edessä olevalla pihapenkillä. Oppaanamme toimi inkeriläinen Aarne, joka oli työskennellyt kaivoksessa 65 vuotta. Tänä päivänä hän on eläkkeellä ja omien sanojensa mukaan terveytensä menettänyt, mutta tulee pyydettäessä kaivokselle pitämään kierrosta suomalaisvieraille. Aarne tunsi kaivoksen varmasti yhtä hyvin kuin omat taskunsa, mutta erityisen mielenkiintoisen kaivosvierailusta teki hänen omakohtainen kokemuksensa kaivostyöläisenä.

Ensin saimme pienen hirstoriaistunnon yläsalissa, jonka jälkeen pääsimme tositoimiin. Vetäisimme takit niskaan ja kypärät päähän ja laskeuduimme alas kaivokseen. Kaivoksessa on ympäri vuoden vain 6 astetta lämmintä, joten kovillakin helteillä on syytä pukeutua lämpimästi. Kaivos suljettiin vuonna 2001, jonka jälkeen se avattiin museoksi. Kaivoksessa on avattu 200 metriä pitkä käytävä museokäytöön, jossa pääsee tutustumaan kaivostyöhön havainnollistavasti. Aarne esitteli kaivosta ja kaivosmiesten työtehtäviä. Saimme nähdä ja kuulla kuinka suuret jyrsijät jyrsivät kaivoksen seinää ja keruukonet noukkivat kiven lohkareita kaivoksen pohjalta. Ajelimme meiluisalla kaivosjunalla pimeässä tunnelissa ja kuulimme mielenkiintoisia tarinoita maanalaisesta elämästä. Kierroksen jälkeen saimme vielä kaivosmiehen lounaanat yläkerran ruokahuoneessa.

Kohtlan kaivospuito oli todellinen elämys meidän koko perheelle ja kaivosjuna-ajelusta puhutaan varmasti vielä monena iltana. Suuret kiitokset Aarnelle loistavasta opastuksesta ja tietysti Kohtlan kaivosmuseolle vierailumahdollisuudesta!


Kiviõlin seikkailukeskus







Matkalla Tallinnaan pysähdyimme viimeiselle pydähdyspaikallemme Kiviõlin seikkailukeskukseen. Edessämme nousi 700 metrin korkuinen kivituhkasta koostettu tekovuori, joka oli tarkoitus laskea mäkiautoilla alas. Hampaat kolisten kävelin kohti rinnettä, tartuin punaiseen ajohaalariin ja vedin kypärän syvälle päähäni. Jäin katsomaan kuika hiekka pöllysi kun Timo laski alas mäkeä. Pitkään kestäneen kuivuuden seurauksena mäki oli täynnä liukasta irtokiveä ja sen vuoksi auton hallinta oli tavallista haastavampaa. Seuratessani auton ympäri pyörähdyksiä tein päätöksen, etten aio nousta auton kyytiin tällä kertaa. Se oli hyvä päästös, sillä Timo vahvisti epäilyni haastavuudesta. Vaikka minun autoiluni jäikin tällä kertaa vain haalari päällä katsomiseksi, niin Timo kehui mäkiautoilun olevan huippu kivaa. 

Sitten oli aika aloittaa kotimatka ja lähteä kohti Tallinnan satamaa. Laivamatka sujui leikiten ja ajomatka kotiin yllättävän nopeasti. Saavuimme myöhään illalla kotiovelle, eikä yhdenkään meistä tarvinnut etsiä unta eilisiltana. Nyt meillä on takana taas yksi uusi elämysmatka ja paljon mahtavia muistoja. 

Miltä meidän Viron loma sinusta kuulosti? Lähtisitkö tällaiselle matkalle perheesi tai ystäviesi kanssa? Mikä kohteista kuulosti mielenkiitoisimmalta?